”Sinulla on hyvä mallasnenä – kyllä täällä on olutpanimo”, totesivat kollegani Akureyrin yliopistossa uteluuni. Edellisenä iltana Akureyrin satamassa The World-risteilyalusta katsellessamme oli nenääni tuulahtanut imelää maltaan tuoksua. Tästä päättelin, että kaupungissa täytyy olla ohrajuomaa valmistava panimo. Vaimoni Raija ja ystävättäremme Ritva epäilivät tuoksun paikkansapitävyyttä.

Leidit laivalla syleilyssä. Ritva(vas), Olavi ja Raija Norröna-laivan kannella. Laiva on lähdössä Färsaarten Torshavnista Islannin Seyöisfjörduriin.

Palatessamme hotelliimme (Gistiliheimli Akureyrar) houkuttelin tytöt Kaffi Akureyriin maistelemaan olutta yömyssyksi ja samalla nuuhkimaan, miltä todella oluen mallas maistuu. Nauttimassamme Thule-oluessa maltaan makua oli kuitenkin vain häivähdys siitä, mitä sitä leijui viileähkössä syyskuisessa ulkoilmassa. Miedon mallaspitoisen oluen maistelu teki tytöt entistä epäilevimmiksi. Pidin pääni: kyllähän maltaani ja olueni tunnen.

Seuraavana päivänä tein Viking tai Vififell panimoon pikavierailun. Tuotemerkit ovat Thule ja Viking sekä vuosituotanto 90 000 hl. Panimo on maailman kolmanneksi pohjoisin.

Islantia kiertävä pääreitti on hyväkulkuinen. Matkaa ympäriajolle kertyy yli 1500 km.

Matka pohjoiselle Atlantille ja Islantiin täytti heti alkumatkasta olutkulttuurinkin odotukset. Norjan Bergenissä ennen Smyril-linjan Norröna-laivaan ajamista olimme rankkaa sadekuuroa paossa Wesselstuen krouvissa. 50-vuotias ja Bergenin viihtyisin olutkrouvi tarjosi Hansa-panimon maukkaita tuotteita. Makuani miellytti tummahko Hansa Bayer-öl suoraan hanasta laskettuna.

Norröna laivan ravintola tarjosi suureksi yllätyksekseni mahdollisuuden nauttia färsaarelaisoluita. Tanskalainen suurolutpanimo on valmistanut Föroya Björiä vuodesta 1888. Olutmerkkejä oli tarjolla kolme: Black Sheep, Classic Lager ja Gull Export Beer. Miellyin ”Musta lammmas-olueen” ja sen pehmeän maltaiseen jälkimakuun. Olutpullojen etiketit ovat lampaan kuvalla varustettuja aina mustasta, ”salamoivasta” lampaasta vaaleampaan ja säyseämpään. John Lennonin mietelause löytyy pullojen takaetiketistä.

Miellyttävät ja nautinnolliset puitteet oluen maistelulle tarjosi Cafe Natur Torshavnissa. Hanaoluena oli saarten omaa Musta lammas-olutta. Maistelin myös uutta, tummaa färsaarelaisolutta Slupp-öl eli ”Kippariolutta”. Olut on omistettu – minulle mysteeriksi jääneestä syystä – Johannalle. Maku oli miellyttävän kirpeä, paahteinen sekä maltainen. Cafe Natur täyttyi monista laivan matkustajista. Saarten maukas, oma olut piristi kaupunkikävelyn lomassa ennen laivan lähtöä Islantiin. Muutaman tunnin pysähdys Färsaarten pääkaupungissa oli elämysten ahmimiselle liian lyhyt. Mutta tarjoaisihan paluumatka vielä oivallisesti lisäaikaa.

Färsaarten oma lammasolut maistuu maltaiselta Cafe Naturissa.

Islannin itärannalta Seydisfjördurista Reykjavikiin on yli 700 km:n ajomatka. Eteläistä reittiä ajaen matka oli kohtuullinen yhdellä yöpymisellä. Luonnon kauneutta ehti ihastella sopivin annoksin. Ensimmäiset islantilaiset oluet (Thule ja Viking) nautimme Vik`ssä hotellimme (Vik i Myrdal) mökissä ja läheisen huoltoaseman ravintolassa Vikurskalissa. Iltaoluet olin ostanut aikaisemmin päivällä Höfnissä alkoholiliikkeestä. Thule-purkkioluet rentouttivat ajomatkan ”rasituksista”. Silmäilimme samalla horisontissa siintäviä Reynisdrangar-kalliomuodostelmia (peikkokalliot) ja kummastellen niiden myyttejä ja tarinoita.

Vikin vulkaanihiekkarantaa. Taustalla Reynisdrangar-muodostelmat eli peikkokalliot.

Alkoi olla kiire Reykjavikiin tapaamaan islantilaistunutta maisteri Tuomas Järvelää. Ehdimme nopealla tempolla tutustua Geysiriin, Gullfossin putouksiin ja Islannin alkuaikojen käräjäpaikkaan Pingvelliriin. Tuomas odotti Nellys-pubissa Bankasrtraetilla, kuten sähköpostitse olimme sopineet. Vein hänelle tuliaisena pullollisen Oulun 400-vuotisjuhlaviiniä. Tapaamistamme juhlistaen nautimme paikallista Thule- ja Viking-olutta. Nautimme siemaukset myös Reykjavikin kaupungin oman olutpanimon tuotetta vaaleaa Egils-olutta.

Gullfoss-putoukset vyöryttävät mahtavia vesimassoja.

Tuomas on Islannin tuntija. Saimme häneltä monia vinkkejä saaren loppukiertomatkallemme. Mikään olutmaahan Islanti ei ole. Oluen tuotanto ja juominen oli kiellettyä vuosina 1912-1989. Olutta saattoi saada NATO:n tukikohdasta Keflavikistä. Olut vapautui maaliskuun ensimmäisenä päivänä 1989. Se on sittemmin muodostunut oluen vuosijuhlapäiväksi (Björdagurinn). Olut on Islannissa kallista. Puolen litran tuopillinen olutta kohtuuhintaisessa Nelly`ssä maksoi noin seitsemän euroa. Hinta olisi ollut lähellä kahdeksaa euroa, mikäli olisimme nauttineet ohrajuomaa nuorison suosimissa menopaikoissa Pravdassa ja Fröken Reykjavikissä. Oluen korkeaa hintaa sadattelivat kroatialaiset jalkapallofanit odotellessaan – mutta kuitenkin olutta nauttien – ystävyysottelun Islanti - Kroatia alkamista.

Reykjavikin Nellys-pubissa olusilla. Tuomas Järvelälle maistuu Thule-olut ja Olavi Jakkulalle Viking-olut Tuomisina juhlaviiniä ja siemenperunoita.

Tuomaksen mukaan Reykjavikissa on ohittamaton kärkkäri-paikka (Bäjarins beztu pylsur), ”kaupungin parhaat hoddokit”. Oikeastaan se olisi jo Euroopan parhaat. Nimittäin englantilainen lehti the Guardian tutki Euroopan hodaripaikat ja totesi, että Bäjarins beztu on Euroopan paras. Bill Clintonkin kävi Islannin vierailullaan saman toteamassa ja syömässä hodarin. Samoin on tehnyt popbändi Metallica. Kävin itsekin hotkimassa hodarin kolme kertaa; hyvältä maistui. Jonoa oli aina, mutta palvelu oli nopeaa ja joustavaa.

Raija ja Olavi virkistäytymässä Blue Lagoonin kuumissa lähteissä, kasvoilla savipulverihoito

”Maistakaa brenniviinaa ja mädätettyä haita”, kehotti Tuomas. ”Ei Islannista niin vain lähdetä ilman perusislantilaisia nautintoja ja kuumissa lähteissä pitää kylpeä”. Brennivin nautitaan kylmänä, kuten kossupaukku Suomessa. Islannissa sitä juodaan kunnolla ainakin kerran vuodessa tammikuun lopulla Thorin pidoissa. Snapsin kanssa sopivat mädätetty hai, kuivattu kala, lampaan pää tai maksa.

Jättipurkki Viking-olutta tervehtii vierailijaa Akureyrin olutpanimolla.

Matkalla Akureyriin poikkesimme päätieltä katsastamassa Tuomaksen vinkistä Skagaströndissä suomalaisen miehen ylläpitämää country-tanssipaikkaa. Viikonloppuisin tansseissa käy musiikin ystäviä ja iloitsijoita Reykjavikistä saakka. ”Jumalanselän takana” sijaitseva pyöröhirsinen musiikkikuppila oli kiinni, eikä omistajaa ollut mailla eikä halmeilla. Tuuli pirun kovasti pohjoisesta ja ilma oli hyytävä.

Jäähyväiset Torshavnille

Parhaimmalta maistuvat oluet nautin Myvatn`ssa Hotel Reynihlidin viereisessä kestikievarissa. Olut oli vaaleaa Vikingin lageria. Nautinnon kruunasi se, että olimme sitä ennen uineet ja kylpeneet kuumissa, höyryävissä altaissa (Nature Baths Myvatn) läheisellä vuorenrinteellä.

Raija ihailemassa Färsaarten Kirkjuböurin kirkkoraunioita ja turvekattoja.

Paluumatkalla Islannista Tanskan Jyllantiin Färsaarten Torshavn tarjosi parastaan: kaunis, aurinkoinen sää ja retki Kirkjuböurin kirkonraunioille ja viikinkiaikaiseen kylään. Cafe Naturin tuottama olutnautinto oli menomatkaakin täydellisempi. Musta lammas oluen maku tuntui kielenkannattimella hiljaa hiipuen ja jälkijättöisesti. Nautinto oli laadukas ja tarunhohtoinen; juuri sellainen kuin tulen, jään ja tarujen Islannista ja vihreiltä Färsaarilta palatessa tuleekin olla.

Norröna-laivan ravintolassa fäärit iloitsevat, laulavat, musisoivat, tanssivat, vähän ärhentelevätkin, mutta hyväntuulisina ja juovat tummamaltaista Musta lammas-olutta sekä mustaetikettistä brenniviinaa. Osa seurueesta juopuu silmin nähden. Otan itsekin yhdet molempia. En sen vuoksi, että sakkaa olisi jäänyt kielen alle – muuten vaan hyvässä seurassa. Skål!

Olavi Jakkula